Aluksi
Ihan-sanaa käytetään paljon – varsinkin puheessa se on erityisen yleinen. Moni oppii sen ihan ensimmäisinä asioina tietyissä rakennekuvioissa, esimerkiksi mä olen ihan täynnä. Ihan-sana ei kuitenkaan tarkoita kaikissa yhteyksissä samaa kuin todella, erittäin. Oppimisen ongelma on juuri se, että ihan-sanalla on useita merkityksiä, jotka ovat lähellä muiden partikkelien merkityksiä.
Ihan-sanan merkityksiä on vaikea kuvailla täysin eksaktisti. Ihan on liukas luikku: tuntuu siltä, että se karkaa käsistä aina, kun yrittää saada sen kiinni. Miksei sanota ihan paljon, vaikka on ihan tavallista sanoa ihan vähän? Miksi ihan vaikea kuulostaa oudolta, vaikka ihan helppo on täysin kelpoa kieltä? Miksi Heikki on ihan kiva -lause ei kuulosta välttämättä kehulta, vaikka se olisi kehuksi tarkoitettu?
Ihan on toden totta kielenkäytön veijari: se haaroo hyvin moneen suuntaan, ja sillä on paljon erityyppistä käyttöä. On hyvä pitää mielessä, että myös se, mitä esitän tässä kirjoituksessa, on yksinkertaistus ja epätäydellinen katsaus ihan-sanan käyttöön. Käsittelen ensin neljää ihan-sanan merkitystä. Kirjoituksen lopussa sanon muutaman sanan ihan-sanan käytöstä verbin yhteydessä. Ihan viimeisenä vedän asioita yhteen ja esitän yksinkertaistuksen opetukseen. Tämä kirjoitus pohjaa siihen, mitä esitän ihan-sanasta FUNK! -kieliopissani. Kirjan luvun ovat lukeneet kollegani, Tiina Nahkola ja Emmi Pollari Helsingin yliopistosta sekä Zuzana Jančíková Kaarlen yliopistosta, ja he ovat ehdottaneet siihen erittäin (ei ihan!) hyviä muutoksia. Kiitos kaikille!
Ihan-sanan merkitykset
Kaikkia ihan-sanan käyttömerkityksiä yhdistää se, että sillä merkitään jokin raja tai muuten tarkka kohta. Lähden omassa kuvauksessani siitä, että ihan-sanan merkitys ja käyttö voidaan jakaa neljään toisistaan eroavaan käyttöön tai merkitykseen:
Asia on nyt ihan selvä.
IHAN 1 = Syntyy raja: asia ei voi olla selvempi, asia on täysin selvä.
Asia on ihan niin kuin sinä sanot.
IHAN 2 = Asia on tarkalleen, eksaktisti, just, täydellisesti niin kuin sanot.
Ongelma on ihan kauhea.
IHAN 3 = Kauhea-adjektiivi ilmaisee jo itsessään äärimmäistä, jopa liioiteltua ominaisuutta, jota ihan sitten korostaa.
Tämä sanakirja on ihan hyvä (mutta siinä on myös jotakin negatiivista).
IHAN 4 = Ihan kertoo, että sanakirja on riittävän positiivinen, riittävyyden raja toisin sanoen saavutetaan, mutta asiaan liittyy joitakin varauksia, epäilyksiä, ”muttia”.
IHAN 1: raja, jonka yli ei voi mennä
Ihan merkitsee usein absoluuttisen rajan: ’ei voisi olla enempää’. Tässä ryhmässä on paljon adjektiivipareja, jotka ilmaisevat liukuvan ominaisuuden eri ääripäitä: esimerkiksi lyhyyden ja pituuden välillä on aste-eroja. Ihan-sanaa käytetään tyypillisesti vain parin sen jäsenen kanssa, jonka ilmaisema ominaisuus ei voi enää kasvaa. Sanotaan esimerkiksi ihan pieni ja ihan vähän mutta ei sanota *ihan iso eikä *ihan paljon, koska koko ja määrä voivat kasvaa loputtomiin: isoudella ja paljoudella ei ole samanlaista äärirajaa kuin pienuudella ja vähyydellä.
Tässä on ihan pieni virhe.
Pidetään ihan lyhyt tauko.
Tentti oli ihan helppo.
Tää asia on nyt ihan selvä, kiitos.
Odota vähän. Mä en ole vielä ihan valmis.
Ihanko totta? Tuleeko Liisa huomenna Suomeen?
Mulle on ihan sama, mihin aikaan me lähdetään. Sano sä!
Voidaan lähteä myöhemminkin, kunhan ei oo vielä ihan pimeetä.
Joskus on niin, että sanaparin kumpikin jäsen ilmaisee täydellistä rajapistettä:
Nyt nää housut on ihan puhtaat ja tahrattomat. Ei näy enää mitään rasvatahraa.
Se oli huono hotelli. Kylppärin lattia esimerkiks oli ihan likanen.
Olen miettinyt paljon pintamateriaaleja enkä osaa kuvitella meille ihan valkoista kotia.
Minulla on ollut ihan musta kissa, jolla oli keltaiset silmät.
Ihan-partikkeli on tyypillinen tilanteissa, joissa on erityinen tarve tuoda esiin täydellisen rajapisteen saavuttaminen. Niitä tilanteita on paljon nimenomaan arkivuorovaikutuksessa. Kyse ei ole niinkään puhekielen ja kirjakielen erosta formaaliusmielessä, vaan siitä, mikä on tyypillistä arkiselle kasvokkaisvuorovaikutukselle, dialogille, ja mikä taas kirjalliselle vuorovaikutukselle, jossa kirjoittaja ja lukija eivät välttämättä tunne toisiaan ollenkaan. Siksi opetuksessa kannattaa antaa nimenomaan dialogiesimerkkejä:
Liisa
Mikkooooo! Mun lasi on ihan tyhjä. Vink vink.
Mikko
Tulen juoksujalkaa, oi sinä armoitettu valtiattareni!
Liisa
Mä olen ihan täynnä. Kiitos ruuasta! Ihan SAIraan hyvää!
Mikko
Kiitos kiittämästä!
Ihan käy myös muiden kuin adjektiivien yhteyteen, jos merkitykseen liittyy ajatus ’ei voisi olla enempää’:
Heikki ja Liisa rakensivat saunan ihan rantaan = se ei voisi olla enää rannempana.
Laitatko mullekin vähän lisää, mutta ihan vähän?
Nyt se taulu on ihan keskellä seinää. Hyvä!
Liisa asuu ihan lähellä. Mennäänkö käymään?
Ollaan ihan hiljaa!
Tässä ryhmässä on mukana myös tavallisia ajanilmauksia:
Odota! Mä tuun ihan kohta = ihan just.
Ei lähdetä ihan vielä. Muuten me joudutaan odottamaan pysäkillä.
IHAN 2: ”just eikä melkein”
Ihan-sanalla voidaan korostaa sitä, että tila tms. on juuri sitä, mitä se on: se tarkoittaa ’tarkalleen, täsmälleen, juuri’. Tässä merkityksessä käytetään usein puhekielessä myös just-partikkelia. Ihan voitaisiin toisinaan kääntää englanniksi ilmauksella exactly:
Asia on IHan päinvastoin.
Asia on IHan toisella tavalla kuin sinä sanot.
Kaikki sujui IHan suunnitelmien mukaan.
Kun ihan-sanaa käytetään tässä merkityksessä, kannattaa kiinnittää huomiota prominenssiin, painotukseen: vahva paino on usein ihan-sanalla (ei tavallisesti esimerkiksi päinvastoin-sanalla).
Ihan päinvastoin -tyyppinen ilmaus on merkitykseltään lähellä ihan puhdas -tyyppisiä ilmauksia (IHAN 1). Ero on se, että puhtaus on asteittainen, skalaarinen ilmiö, päinvastaisuus ei. Ero heijastuu siihen, mitä rinnakkaisia synonyymi-ilmauksia voidaan käyttää: voidaan sanoa ihan tai just päinvastoin; toisaalta voidaan sanoa ihan puhtaat lakanat mutta ei *just puhtaat lakanat.
Tässä merkityksessä ihan-sana on yleinen myös rakenteessa (ei) ihan niin … kuin …:
Se ei ollut ihan niin kallis kuin pelättiin.
Marja-Terttu on opettajana ihan niin sekava kuin muutenkin ihmisenä.
Kaikki ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä.
Lähelle tätä ihan-ryhmää kuuluvat myös liian– ja liikaa-ilmaukset, joihin ihan voi liittyä. Samalla tavalla kuin edellisissä esimerkeissä ihan-partikkeli saa usein vahvan painon myös liian– ja liikaa-sanojen yhteydessä:
Täällä ei voi nyt hiihtää. Lunta on IHan liian vähän.
Maailmassa on IHan liikaa melua!
IHAN 3: ihan ja normaalista poikkeamisen korostus
Ihan-sanalla voidaan korostaa sellaista merkitystä, joka poikkeaa huomattavasti normaalista tai totutusta: ihan hirveä, ihan valtava, ihan mieletön. Tässä ryhmässä on paljon sellaisia ilmauksia, joiden avulla luodaan ylivertainen, toisinaan jopa liioitteleva merkitys: valtava, mieletön, vertaansa vailla, tavaton jne.
IHAN 3 ‑ilmauksille on tyypillistä, että poikkeuksellisuutta ilmaiseva adjektiivi saa erityisen vahvan painon (ihan HIRvee tyyppi) (vrt. edelliseen IHAN2-ryhmään, jossa paino on tyypillisesti ihan-sanalla). Tässä IHAN 3 -merkityksessä ihan tarkoittaa suurin piirtein samaa kuin todella (todella hirveä tyyppi).
Kuten sanottu, ihan-sana liittyy usein adjektiiviin, jolla merkitään jotakin poikkeavaa – ja hyvin usein nimenomaan negatiivisesti poikkeavaa:
Mulla oli ihan HIRveä aamu. Kaikki meni mönkään.
Tää leipä on ihan KAUheeta!
Samoja adjektiiveja voidaan käyttää myös korostussanoina, ja ihan käy myös niiden yhteyteen:
Johannan mies on ihan HIRveen kiva.
Normaalista poikkeavan ei tarvitse kuitenkaan olla negatiivinen ominaisuus:
Afrikka on ihan VALtava maanosa.
Heikki sai tentistä ihan HUIkean tuloksen.
Oli ihan HUIma etuoikeus päästä mukaan!
Ihan MIEletön sattuma, että Liisa oli samassa hotellissa.
IHAN 4: ihan hyvä = positiivinen luonnehdinta, johon liittyy jokin ”mutta”
Kun ihan-sanaa käytetään positiivismerkityksisten adjektiivien yhteydessä, ihan-sana tuo usein mukanaan jonkin varauksen, mutta-merkityksen:
Tämä sanakirja on ihan hyvä, mutta siinä on joitakin virheitä.
Ihan-sana saattaa korostaa myös sitä, että odotukset olivat toiset – vaikka lopputulos olikin onnistunut (tässäkin on siis mukana pieni mutta-merkitys):
Oli ihan mukava ilta. => Puhuja sanoo samaan aikaan sen, että hänen odotuksensa illasta olivat hiukan toiset: joko (1) hän ei odottanut niin mukavaa iltaa – tai (2) hän odotti paljon mukavampaa iltaa! Tässä ilmeillä ja prosodialla on valtavan suuri merkitys sen kannalta, miten odotukset tulkitaan.
Oli todella mukava ilta! => Puhuja kehuu iltaa, mutta hän ei sano mitään siitä, mitkä hänen odotuksensa olivat.
Tilanne voi olla se, että toisella ihmisellä on asiasta tietyt odotukset. Polaarinen (= KO/KÖ-alkuinen) kysymys voidaan tulkita niin, että siihen liittyy jokin varaus:
Maarit
Puhuuks Giorgio suomea?
Mikko
Kyl se PUhuu. Ihan HYvin.
Kun kysymys tulkitaan varaukselliseksi, ihan sopii vastauslauseeseen, koska se tuo mukanaan merkityksen ’varaukseesi nähden riittävästi’. Vastaamalla, että Giorgio puhuu suomea ihan hyvin, Mikko kertoo tulkinneensa Maaritin kysymyksen sisältäneen pienen varauksen – ja sehän on toki tyypillistä kysymyksille, sillä aidon kysymyksen esittäjä ei vielä tiedä kysymykseensä vastausta. Painotus hyvin-sanan alussa korostaa kuitenkin positiivista sanomaa.
Samaan tapaan voidaan tulkita seuraava:
Liisa
Onks mun tukka hyvin?
Mikko
Joo, se on IHan hyvin. Mennään jo.
Mikko tulkitsee Liisan olettavan, että hänen kampauksessaan voisi olla jotakin vikaa, ja siksi Mikko käyttää vastauksessaan ihan-sanaa: siihen nähden, mitä sinä oletat, tukkasi on hyvin. Lisäksi painottamalla ihan-sanaa, Mikko kiinnittää Liisan erityishuomion hyvin olemisen riittävyyteen: se on ihan hyvin koko tilanne, kiire ym. huomioon ottaen. Voi kuitenkin olla, että Mikon vastaus olisi vakuuttavampi, jos hän vastaisi, että ”se on mun mielestä todella hyvin” – ilman minkäänlaisia varaustulkintoja.
Sisältökysymykseen ei samanlaista varausta yhtä usein liity, ja ihan-sana tulkitaankin vastauksessa eri tavalla:
Hilkka
No minkälaista oli juhlissa?
Matti
Ihan kivaa.
Hilkka
Ai jaa. Mä luulin, että siellä olis TOdella hauskaa.
Kun Matti vastaa ihan kivaa, Hilkka tulkitsee vastauksessa itsessään olevan jokin varaus (ihan kivaa mutta…) – ja niinpä hän sitten sanookin tulkintansa ääneen (mä luulin, että siellä olis TOdella hauskaa). Tähän kannattaa S2-opetuksessa kiinnittää erityishuomiota! Suomenoppija saattaa tuottaa varausmerkityksisen lauseen tahtomattaan – ja antaa itsestään toisin sanoen negatiivisen kuvan vahingossa.
Ihan-sanaa käytetään tässä merkityksessä myös sellaisissa konteksteissa, joissa on kysymys luvan tai neuvon antamisesta taikka kannustuksesta. Lauseessa on silloin usein voida-verbi tai vastaava ilmaus:
Liisa, sä voit ihan hyvin kysyä Marja-Tertulta, lainaako se sulle autoaan.
Pekka, te voitte ihan huoletta käyttää meidän pesuainetta.
Nämäkin lauseet sopivat hyvin varaustulkinnan piiriin: Liisa on hyvinkin voinut miettiä sitä, tohtiiko hän pyytää Marja-Tertun autoa lainaan, ja Pekka sitä, voiko hän käyttää toisten pesuainetta. Ihan-ilmauksella tehdään mahdollinen varaus – tai tässä ehkä pikemminkin epäilys – mitättömäksi. Ihan-sana korostaa sitä, että voiminen eli lupa on riittävä.
Voi hyvällä syyllä miettiä, miksi Suomessa vastataan kysymykseen mitä kuuluu? usein ilmauksella ihan hyvää. Vastaus alkaa olla jo melko vakiintunut, mutta ainakin toisten mielestä siihen liittyy edelleen jonkinlainen varaus: mulle kuuluu ihan hyvää (mutta…). Voidaan myös miettiä, sisältyykö kuulumiskysymyksen ihan hyvää -vastaukseen jotakin syvempää suomalaisesta kulttuurista: kaikki on riittävän hyvin tähän tilanteeseen nähden (mutta paremminkin voisi olla). Kannattaa olla kuitenkin varovainen, sillä aika usein on niin, että tämäntyyppiset suorat päätelmät kielen ja kulttuurin suhteesta yksinkertaistavat maailmaa liikaa.
Ihan voi liittyä myös verbiin
Ihan-sanaa käytetään merkityksessä ’täysin’ joskus myös verbin määritteenä, ja silloin lause on kielteinen. Näissä lauseissa kielto kohdistuu nimenomaan täydellisyyteen, joka tuodaan mukaan ihan-sanalla. Siksi ihan saa painon.
Mä en IHan ymmärrä, mitä sä tarkoitat. ’En täysin ymmärrä…’
Mä en osaa IHan selittää, miksi mä tunsin siinä tilanteessa niin kuin mä tunsin.
Aina ei IHan tiedä, mitä Liisa tarkoittaa.
Se ei IHan täytä niitä kriteerejä, joista…
− Saitsä sä sen loppuun? − En IHan.
Tämä käyttö on oikeastaan sama kuin IHAN 1: ihan pieni / en ihan ymmärrä, mutta ei (ainakaan yhtä) usein *ihan iso / *ihan ymmärrän.
Edellä kuvasin IHAN 3 -merkityksen niin, että ihan-sanalla voidaan korostaa jotakin normaalista tai totutusta poikkeavaa. Verbiin liittynyt ihan voi saada samantyyppisen merkityksen – ja painotuskin käyttäytyy samalla tavalla:
Eilisiltana mä ihan HÄMmennyin, kun lapset meni nukkumaan silloin, kun mä sanoin.
Piti ihan PYsähtyä kuuntelemaan ja katselemaan luonnon kauneutta.
Mä tein sen työn niin pitkälle, että ihan PRINTtasin valmiin työn, mutta sitten mä päätin, etten jätä sitä kuitenkaan.
Puhuja nostaa hämmennyksen, pysähtymisen ja printtaamiseen fokukseen sillä tavalla, että hän samalla kertoo pitävänsä näitä toimintoja poikkeuksellisina tai jollain tapaa erikoisina tai huomion arvoisina.
Lopuksi: miten tämän voisi yksinkertaistaa?
Yksinkertaistukset ovat kieliopin opetuksen suola ja tärkeä ydin. Huono yksinkertaistus pystyy myös pilaamaan opetuksen ja oppimisen etenemisen. Siksi yksinkertauksista puhuminen on tärkeää myös luokkahuonetilanteessa. Opiskelijoille voi ja kannattaa sanoa suoraan ja selvästi, että ”tämä on monimutkainen asia, nyt tulee yksinkertaistus”. Joskus joku kysyy, miksen voi kertoa samalla kaikkea. Silloin saatan sanoa myös sen, että ”te ette ole vielä tällä hetkellä valmiita ottamaan vastaan pitempiä ja syvempiä selityksiä”. Opiskelijoiden epävalmius ei ole tyhmyyttä, se liittyy siihen, että oppiminen osin rakentuu vanhan päälle ja osin muovaa vanhaa.
Jos ihan-sana on opiskelijoille tuntematon, myös ensimmäisen sitä koskevan analyysin pitää olla yksinkertainen: ei ole vielä juuri mitään minkä päälle rakentaa tai mitä muovata. Silloin kannattaa lähteä liikkeelle hyvin yleisistä fraaseista vaikkapa pikku dialogeissa: Mä olen ihan täynnä, kiitos! / Mä menen nyt nukkumaan. Mä olen ihan hirveän väsynyt. / Odota, mä tulen ihan kohta!
Usein tilanne on kuitenkin jo A-tasolla se, että opiskelijat ovat törmänneet ihan-sanaan sekä puheessa että kirjoituksessa. Se on heille jossain määrin tuttu, ja he ovat alkaneet käyttää sitä myös itse. Toisinaan käyttö on ylikäyttöä: ihan-sana on ymmärretty todella-sanan synonyymiksi, vaikka ihan– ja todella-sanan käyttöala ja merkitys eivät ole samat. Ongelmia ihan-sanan käytössä on myös B- ja C-tason puhujilla, niin kummallinen ihan on. Kun opettaja kuulee B-tasolla usein toistuvia virheitä ihan-sanan käytössä, niihin kannattaa pysähtyä hetkeksi. Useimmat virheet liittyvät edellä kuvailemiini merkityksiin IHAN 1 (ihan vähän käy mutta ihan paljon ei käy) ja IHAN 4 (ihan kiva ei tarkoita samaa kuin todella kiva).
Ihan-sanan merkitykset lyhyesti:
